17.2.2010

Ei paljoa sanottavaa

Jaan kotia ruotsalaisen ystävän kanssa. Joka ilta sanon: voit ihan hyvin jäädä vielä. Hän sanoo: olen täällä kuin turvassa, piilossa, pesässä. 'Se on totta', totean, 'me molemmat'. Pihalla paukuttaa pakkanen.

Käytin ainakin kaksikymmentä minuuttia miettiäkseni vielä jotain muuta kerrottavaa, tänne blogiin siis. En keksinyt.

2 kommenttia:

Pellon pientareella kirjoitti...

Ulkona liikkuu, mutta sisällä aika on pysähtynyt. Kuulostaa siltä. Sillei mukavasti.

maijja kirjoitti...

Totta, noin se taisi ollakin. Ja juurikin mukavasti!